Villiintynyt nikkari ja muikea keritsijä

29.10.18
Eilisestä Simon päivästä on laskettu kekriviikko alkaneeksi. Vanha vuosi päättyi Simoon, mutta alkoi vasta kekrin jälkeen. Sen vuoksi kekriviikkoa on kutsuttu myös "jakoajaksi".

Simon päivän jälkeen järvet alkoivat jäätyä, ja tapana olikin sanoa, että "Simo siltoja tekee". Tänä aamuna kotijärvemme pientä poukamaa peitti ohut jääkerros. Nyt ilmassa on talven tuntua, vaikka myöhemmin tälle viikolle onkin lupailtu taas lämpimämpiä säitä ja myrskyjä.





Olemme olleet ahkeria ja syystyöt etenevät vauhdilla. Meillä on kuitenkin sellainen paha tapa, että aina, kun saamme yhden työn tehdyksi, keksimme sen tilalle kaksi lisää.

Näin kävi esimerkiksi jossa Antin piti ihan vain vähäsen tuunata vuohien puolta kolmelle vuohelle paremmin sopivaksi. Siinä tuunatessaan hän keksi, että voisi oikeastaan samassa rytäkässä rakentaa karsinaan heinätelineen. Ja kun nyt kerran työkalut oli jo valmiiksi kaivettu esille, niin äkkiäkös hän tekaisee kiipeilystä pitäville vuohille myös pienen, korotetun makuutason seinälle.

Koska puhe on kuitenkin meidän isännästä, niin ei ole yllätys, että homma lähti hiukan keulimaan. "Simppeli seinätaso" muistuttaa tätä menoa pian enemmän vuohien Hoploppia, kuin köllöttelypaikkaa. Mutta en usko, että kuttuset pistävät pahakseen!

Vesiämpärin asettelu kuttukarsinaan on ollut pulmallista, sillä vuohilla on paha tapa riepotella saavia sarvillaan niin, että pehku kelluu märkänä ja juomavedet menevät hukkaan. Antti sai vision telineestä, jossa olisi ylös ja alas kääntyvä puomi. Vesiastia laitetaan telineeseensä roikkumaan, ja puomi lasketaan päälle ja suljetaan salvalla. Härtsy on toiminut paremmin kuin hyvin, eikä vesikuppi ole enää saanut kertaakaan kyytiä vuohien käsittelyssä.


Kiipeämisluiska puuttuu vielä.






Aiemmin isäntä nikkaroi talliin lypsypöydän. Siinäpä on sellainen vekotin, että vasta sen saatuani tajusin, kuinka paljon olen sitä elämääni tarvinnut.

Kuten aiemmin kerroin, pöytä on siitä näppärä, että sitä voi käyttää sekä vuohien lypsyyn että lampaiden kerintään. Pöydästä tehtiin sen korkuinen, että saan lypsettyä siinä mukavasti pikku jakkaralla istuen, tai kerittyä lampaan seisten sen enempiä kumartelematta tai kurkottelematta. Pään pidike aukeaa, jolloin eläimen on helppo sujauttaa päänsä läpi kolosesta. Pidikkeen ollessa kiinni kaula mahtuu läpi, mutta päätä eläin ei mahdu kiskomaan aukon läpi. Pääpuolen päädyssä on taso, johon saa laitettua kauravadin, herkkuja tai heinää mutusteltavaksi, jotta eläimellä riittää puuhaa ja mielenkiintoa seistä paikallaan operoinnin ajan.



Aprilli-lammas näyttää mallia.



Kerintöjen jatkaminen on sujunut huomattavasti jouheammin nyt, kun käytössä on kunnon pelit ja pensselit. Aprilli-karitsa joutui viikonloppuna ensimmäistä kertaa eläessään kerittäväksi, ja pikku-uuhi oli hyvin lievästi ilmaistuna vastahakoinen moiseen puuhaan. Jouduttuaan tukevasti nakeliin kerintäpöydälle, se kuitenkin rauhoittui nopeasti ja mutusteli heiniä koko trimmauksen ajan, vaikka yrittikin tämän tästä jotain pieniä kevätjuhlaliikkeitä aina silloin tällöin.

Sain lampaan kuitenkin saksittua, vaikka jälki ei maailman tasaisinta ollutkaan, salonkini asiakkaan rimpuillessa ja heiluessa sinne tänne.


Keiken pörrön alta alkaa paljastua lammas!

Valmis!

Aprilli uudessa frisyyrissään, jälleen Nuunu-emän hellässä huomassa!


9 kommenttia on "Villiintynyt nikkari ja muikea keritsijä"
  1. Voi että, kun näyttää hyvältä teidän paikat! Nikkaroiva mies on kultaakin kalliimpi! Taidan vähän vilauttaa tuota teidän lypsy/kerintäpöydän kuvaa Beibelle. Jos vaikka ... ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sanoi äiti joskus erottuani nuoruuden poikakaveristani, että"nyt sitten katot että seuraava jätkänkutale on sellainen, että sillä pysyy työkalut käsissä eikä oo mikään tumpelo!" :D Äitiä kannattaa uskoa <3 Kyllä, tuosta tulee ihana, kun saadaan valmista. En malttanut olla jo esittelemättä keskeneräistä jälkeä.

      Poista
  2. Onpa upeat kiipeilytelineet ja lypsyparsi :) Mä näin jostain netistä kuvan ruokintahäkistä jonka alla on keräysastia, minne hukkaheinät tippuvat, niin ettei vuohet pääse astumaan niiden päälle.. ja yritin toteuttaa sellaisen. Ihan kätevä se on ollut. http://1.bp.blogspot.com/-vu0Cq_69t7o/UQRE-yERc1I/AAAAAAAAAgI/oTYtzH1c-as/s1600/Kuttula.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon meidänkin systeemiin saisi kyllä helposti tuon tyyppisen ratkaisun asennettua, kiitti vinkistä! :)

      Poista
  3. Kerrassaan hienoa nikkarointia. Ja hauska tuo kuva, jossa Aprilli "paljastuu", kun takki halkeaa selästä. Saa hyvän käsityksen, miten paksu hänen pörröturkkinsa onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on onni että tuo isäntä osaa ja tykkää tehdä! :) Vaikka suomenlampaan villa ei mitään hirveän pitkää ole, niin tuosta saa tosiaan käsityksen kuinka paksua ja tiheää villa silti on. Tuossakin pieni ala vasta keritty, mutta villaa on jo kauhea läjä. Mutta se on hyvä, ei varmasti palele kovimmillakaan pakkasilla kun kasvattaa tuollaisen takin :)

      Poista
  4. Hienoja ja toimivan näköisiä kaikki nikkaroinnit :) Ihana kun joku osaa! Mielettömän paksu tuo villakerros on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän tekijälle kehut perille! Niinpä, se on kyllä paksu takki :D Eikä kestä kuin pari hassua viikkoa kerinnästä, kun villaa on jo kasvanut uusi, eristävä kerros. Ihmeellisiä eläimiä kerta kaikkiaan :)

      Poista
  5. Ihania nämä vuohet:) Hienot makuupaikat on seinälle tehty joten kyllä siellä kelpaa vuohien asustella.

    VastaaPoista