Mutta mitä tapahtui joulufiilikselle?

12.12.18


Joulumieleni on ollut tänä vuonna mystisesti hukan teillä. Pääni pursuilee erilaisia ideoita ja ajatuksia. Aina kun näin käy, minun on pakko ryhtyä toteuttamaan visioitani lähes maanisella vimmalla. Kaikkea. Yhtä aikaa.

Sinkoilen höyrypäisenä paikasta toiseen ja ajatukseni vilistävät tuhatta ja sataa. Mieli ei rauhoitu, ei kauniisti pyytämällä eikä topakasti käskemälläkään. Otollisissa olosuhteissa rakastan tuota olotilaa, sillä silloin olen luovimmillani ja aikaansaavimmillani.

Nyt haluaisin kuitenkin, hitto vieköön, jo rauhoittua ja virittäytyä joulumoodiin. Määräsinkin mielivaltaisesti, että lopetan höntyilyn ja pistän kaikki projektini jäähylle. Jos saan hyvän idean, en säntää toteuttamaan sitä, vaan kirjoitan ajatuksen muistiin ja palaan siihen myöhemmin. Tästä tapaniin saakka julistan joulurauhan, virittelen kotia ja itseäni tunnelmaan, katson hömppäleffoja ja hengitän syvään. Antti aloittaa joulusta kolmen viikon ansaitun loman, jonka buukkasinkin itselleni saman tien "työlomaksi". Toisin sanoen, isäntä saa touhuta ipanoiden kanssa lomajuttuja, kun minä saan keskittyä töihin ja ylös kirjattujen visioideni purkamiseen.

Lusitaan nyt tämä joulu kuitenkin ensin alta pois.




Joulun tunnelma on tullut minulle aina pienistä jutuista. En ole stressaaja tai hössöttäjä, vaan tykkään luoda kotiin joulun tuntua ennemmin siivoamalla nurkat kotoisiksi ja sytyttelemällä paljon kynttilöitä. Koristeita en liioin ripustele, sillä olen äärimmäisen laiska keräämään niitä pois. Jouluvaloja olen laittanut ulkosalle, mutta niillä on myös käytännöllinen puolensa. Etenkin maan ollessa vielä musta täällä on niin kertakaikkisen säkkipimeää, että pienikin valon pilkahdus vähentää omiin jalkoihin kompurointia huomattavasti.

Emme juuri pidä perinteisistä jouluruuista. Ostan kotiin yleensä pienen kinkun, mutta vain, jos löydän luomun vapaan possun kinkun. Tänä vuonna hankimme sen jo hyvissä ajoin pakkaseen. Lisäksi minulla ja pikkuveljelläni on outo, lapsuudestamme juurensa juontava päähänpinttymä siitä, että joulu ei ole joulu ilman uuniperunoita ja tuorejuustotäytettä. Näillä eväillä yleensä pärjäämme joulun yli mainiosti. Antti ei syö jouluruokia riisipuuroa lukuun ottamatta lainkaan, joten senkään suhteen ei tarvitse stressata. Hänen joulun perinneherkkunsa ovat makkaraperunat. Joulupöydässä tyyli on meillä siis aika vapaa.

Aikuisväen kanssa olemme sopineet, ettemme hommaile toisillemme lahjoja. Näin ei tarvitse hankkia turhaa roinaa ihmisille, joilla on jo kaikkea tarvittavaa, ja iso osa joulustressistäkin unohtuu kun kenenkään ei tarvitse kyntää jouluostoksilla adventtisohjossa. Lapsille tilasin lahjat jo hyvissä ajoin netin kautta. Myös heidän lahjavalinnoissaan yritämme pitää turhan krääsän ja erityisesti muovisen roinan minimissään. Panostamme määrän sijasta laatuun: luonnonmateriaaleihin ja mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotettuihin, kestäviin leluihin ja vaatteisiin.


Kuusen koristelua viime vuodelta.

Tärkein ja rakkain jouluperinteemme on se, kun Espanjassa asuva pikkuveljeni saapuu luoksemme joulun viettoon. Olemme aina olleet veljeni kanssa läheisiä, mutta hän on asunut jo vuosia milloin missäkin päin maailmaa. Joulut ovatkin meille niitä harvoja kertoja vuodessa, kun saamme viettää yhdessä aikaa. Venlalle eno on tavattoman rakas, ja pikkuveljelle nämä meidän kaksi naperoa ovat maailman tärkeimpiä. Rennossa yhdessäolossa ja kiireettömyydessä piileekin se meidän joulujen salaisuus.

Pikkuveljen on määrä saapua Suomeen ensi maanantaina. Viimeistään silloin voimme lähteä yksissä tuumin joulumieltä metsästämään, ellei se päätä ilmestyä jostain omine nokkineen ennen sitä.





Leppoisaa joulun odotusta ja joulumielen etsintää kaikille!
11 kommenttia on "Mutta mitä tapahtui joulufiilikselle?"
  1. Rohkeasti vaan muistivihkoon juttuja, ei ne työt tekemällä lopu ja monet niistä saa odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo muistiin ylös kirjoittamisen taito on kyllä ollut nyt pakko opetella. Ihan totta turiset, ei noista töistä koskaan tekemällä eroon pääse :)

      Poista
  2. Täälläkin tiptaptiptap-fiilis on ollut tänä vuonna vielä vähän kadoksissa, ihme, sillä kyllä joulunaika on aika pelastus aina tänä pimeänä vuodenaikana. Jouluvaloja on täälläkin viritelty pihalle ja sainkin omalta äidiltäni ihmeellistä mutisevaa kommenttia jonkin sortin ilotalosta 😂 mutta jumankekka kuka tuolla pimeydessä vaeltaa.. muuten koristelut aika vähäisiä, mutta kuusi löysi tänään sisälle (ja kyllä! näkyi keittiössä M:n ihmeellistä luomien pyörittelyä 😅) Tänä jouluna ehkä eniten odotan vain uutta yökkäriä, hyviä elokuvia tvstä ja suklaarasiaa...ja sitä olla möllöttämistä 😍 Ihanaa joulunaikaa koko teidän köörille 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useampikin ihminen on mullekin sanonut, ettei tänä vuonna ole jouluttanut. Ehkä se tästä nyt, kun maa alkaa muuttua valkoiseksi... :) Sun jouluresepti kuulostaa kyllä nii-in hyvältä <3

      Ihanaa joulun odotusta myös teidän poppoolle <3

      Poista
  3. Ihanaa on, kun osaa arvostaa ja antaa rakkautta lähimmilleen..meillä on niin helposti vaatimuksia itsellemme ja toisillemme. Ihanaa kun osaa pysähtyä ja huomata se kaikkein tärkein.
    Ystäväni on on parhaillaan sairaalassa Isänsä luona, joka on lähtemässä Taivaan kotiin..meillä on elämän aikana niin monenlaisia jouluja - kaikki elämää! Kiitetään elämän lahjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, voimia ystävällesi. Ja aivan totta puhut, etenkin joulun aikaan on hyvä hetki tosiaankin muistella niitä elämän tärkeimpiä :)

      Poista
  4. Kuulostaa tutulta tuo joulufiiliksesi, minimikoristeet ja tavoitteena rauhallinen joulumieli; mitä nyt kynttilöitä en uskalla polttaa, kun koira on hömelö hännällähuiskija ja aviomies paloturvallisuusfriikki. ;) Oma veljeni asuu toisella puolella Suomea vain, mutta silti nähdään aika harvoin. Ollaan kyllä opeteltu ettei tarvitse suorittaa yhteydenpitoa, kun luontaisesti kuitenkin viestitään silloin kuin siltä tuntuu. Muuten meidän joulut ovat joko lapsellisia (nykyisin teinillisiä) jouluja - tai niinkuin tänä vuonna - muru, minä ja koira siellä meidän vanhassa talossa Varsinais-Suomessa. Jouluruoat maun mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä on myös tuollainen huiskuhäntähömelö, joten poltettavat kynttilät virittelen aina suosiolla mahdollisimman korkealle :D Ihanalta kuulostaa teidänkin joulu <3 Hyvin tutulta kuulostaa tuo sinun ja velipoikasi yhteydenpito, ihan vastaavaa se tuppaa meilläkin olemaan tuon pikkuveljen kanssa silloinkin, kun välimatkaa on se kolmisen tuhatta kilometriä :)

      Poista
  5. Muistilista on hieno idea, kyllä niitä hommia ehtii tehdä myöhemminkin! Mutta tunnistan kyllä täysin tuon saman olotilan ;)
    Joulufiilis on kadoksissa täälläkin, ollut kyllä jo vuosikaudet. Olen viettänyt melkein kaikki aikuisiän joulut töissä, ja varsinkin kaupan alalla vietyt vuodet tekivät meikäläistä varsinaisen grinchin. Vasta viime vuosina on sitä kadonnutta joulun tunnelmaa saanut takaisin. Ja tänä vuonna olenkin joulun vapaalla!
    Myöskin itselleni joulussa tärkeintä on ne läheisimmät. Oma perheeni ja ystäväni ovat toisella puolella Suomea eikä kukaan pääse meille nyt vierailulle, joten vietämme joulun kaksin mieheni ja elukoiden kera. Onneksi noita elikoita nyt riittää niin ei tule täysin yksinäinen olo :)
    Joulukoristeita ei meilläkään juuri ole, pihalle laitamme valoja jo syksyllä kun ei täällä muuten nää eteensä. Sisälle on myöskin jokunen valo eksynyt, nekin tosin myös tarpeeseen ja ovat päällä melkein ympäri vuoden. Ollaan näköjään erityisen pimeää sakkia :D

    Rauhaisaa ja lempeää joulunaikaa teidän koko farmille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä meni taasen viime joulu täällä "omissa oloissamme", tänä jouluna onkin sitten vuorossa isomman köörin kekkerit johon tulee perhettä, mummua, mummun miesystävää ja pikkuveljen kavereita Espanjasta. Nuo rauhalliset kotijoulut ihan omissa oloissa eläinten kanssakin ovat kyllä aivan ihania <3
      Pimeää sakkia olemme täälläkin, jostain syystä saimme vasta tänä syksynä asennettua pihavaloja ja jouluvalotkin ripustin ulos tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Pari edellistä talvea edettiinkin pihalla lähinnä hapuilemalla :D

      Leppoisaa joulun aikaa myös teille ja ihanalle eläinköörillenne <3

      Poista
  6. Voi että, en kestä miten nätti tuo teidän oven edusta on! <3 Itse en myöskään tykkää hössöttää jouluna (tai muulloinkaan :D), ja jouluihminen olen oikeastaan vaan joulunpyhinä kun kokoonnutaan perheen ja suvun kesken viettämään aikaa yhdessä. Se on ihan parasta. <3 Lahjaksi olen jo monena vuonna tehnyt itse makeisia, saaristolaisleipiä ym syötävää jotka varmasti häviävät parempiin suihin viimeistään välipäivinä. :D

    Muutama päivä sitten koristelin meidän tekokuusen (muovinen siksi, että se kestää vuosikaudet, en tykkää neulasista lattialla tai varsinkaan villasukissa ja jätän muutenkin oikeat kuuset mieluummin metsään kasvamaan). Saas nähdä kuinka kauan se tänä vuonna pysyy pystyssä (tai pallot oksilla) kun on nuo kaksi 8kk ikäistä kissaa talossa... :D Muita joulukoristeita meillä ei sitten olekaan kausivaloja lukuunottamatta.

    Aivan ihanaa joulunaikaa koko teidän perheelle (ja karva- sekä sulkaotuksille!) ja oikein paljon onnea uudelle vuodelle! <3

    VastaaPoista